keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

21. Talent estepuoli 2018: testi & yhteenveto

Tämän postauksen kaikki kuvat © Venla Torsner (ig: vt_equestrian) kiitos
ihanista kuvista, sekä avusta <3

Se olisi sitten siinä: Talent estevalmennukset 2018 check! Ja täytyy kyllä sanoa, ilman pienintäkään epäröintiä, että tämä oli minun paras valmennusvuosi tähän mennessä. Sen lisäksi, että olen kehittynyt teknisesti, olen myös kehittynyt suurimmassa haasteessani henkisellä puolella. En enää jännitä läheskään yhtä paljon kuin ennen. Eli kausi (lasken tässä tapauksessa kaudeksi ratsastuskoulu kauden, eli syksystä kevääseen) on kyllä ylittänyt odotukseni. Reilusti. Ja kauttahan on vielä jäljellä, joten innolla odotetaan mitä loppukausi tuo vielä mukanaan!

Viime kauden keväällä hypättiin Apollon kanssa 60cm sekä yksi 60-70cm. 60cm yhdellä kiellolla ja 60-70cm maailman hirveimmillä radalla, josta hylky. Radan yhdessä nurkassa (semmoisessa nurkassa, jossa ei yleensä istuta) istui joku mies. Miehellä oli mukanaan sateenvarjo. Taisi olla sateenkaaren värinen. Apollo sitten "pelkäsi" miestä ihan kuollakseen, ja minä pelkäsin varmaan yhtä paljon. Joten eihän siitä tullut yhtiskään mitään. Sen jälkeen tuli kesäloma, eikä treenattu yhtään. Syksyllä meillä taisi olla vain yhdet tai kahdet estetunnit, ennen kun koitti kauden ensimmäinen kilpailu. 


Kauden ensimmäisiin kilpailuihin ei siis ollut kovia odotuksia. Mutta yksi asia oli varma, niinku opettaja sen minulle sanoi: Apollo ei kyttää ellet sinä kyttää. Joten päätin, että en aio enää pelätä tai jännittää. Enkä todellakaan antaa kaiken jännittämisen keskellä ponin "pelätä" mitään. Teen parhaani, joko se riittää tai sitten ei.  Joten jo verkassa pistin sen kunnolla eteen, ratsastin jokaisen kulman, varsinkin ne, joita poni olisi mahdollisesti jännittänyt. Ja radalla kaikki palaset loksahti paikoilleen. Tultiin toiselle sijalle ja olin ikionnelinen. 

Sen jälkeen tuli talentti,jossa treenattiin Cinnan kanssa paljon tekniikkaa. Itselläni on pahana tapana heittää käsi pois esteillä sekä se, että nilkka ei pysy riittävän alhaalla, jonka seurauksena nousen liikaa satulasta ja joudun liikkeen edelle. 

Sen jälkeen tuli taas kisat, seuramestaruudet ja voitettiin Apollon kanssa kultaa!!? Se tuntui kieltämättä vähän epätodelliselta, kun miettii viime kautta. Tiedän, kyllä mitkä asiat ovat auttaneet itseäni kehittymään: itseluottamus sekä talent -valmennukset. Kasvaneen itseluottamuksen myötä uskallan ratsastaa paljon enemmän ja tottakai myös poni huomaa sen, jolloin sekin pysyy rennompana. Talent -valmennuksissa ollaan Cinnan kanssa treenattu tekniikkaa, sekä parannettu mun ratarutiinia.


Dressage Apollo verkassa

Viime viikolla meillä oli sitten Bollen kanssa kauden viimeinen talent -valmennus, talent tasotesti, jossa hypättiin 60-70cm paikkeilla oleva rata. Rata oli aika symmetrinen ja helppo muistaa. Arvosteluna toimi tyyliarvostelu, jossa arvostelu pisteinä oli rytmi & tiet, ratsastajan istunta sekä yleisvaikutelma.

Verkka ratsastettiin yhdessä kahden muun 2a-tason ratsastajan kanssa. Ratsastettiin melkein koko verkka pääty-ympyrällä, ensiksi ratsastaen läpi eteen-alas ravia ja laukkaa. Sen jälkeen tultiin laukassa kavalettia. Koko pääty-ympyrä verkka meni aika hyvin. Sain Bollen aika hyvin ohjan ja pohkeen väliin ja kavaleteille löytyi paikat aika hyvin. Tosin koska verkka oli ohjattu, enkä saanut/muistanut tehdä siirtymisiä ravin ja laukan sisällä, joka on yleensä ollut mulle ja Apollolle aika hyvä asia tehdä verkassa, sillä sillon saan jotenkin ponin paremmin hereille ja muutenkin ratsastettavuus helpottuu.

Tässä näkyy kuinka Apollo katsoi verkassa alaspäin esteellä.


Verkassa saatiin tulla pysty kahteen kertaan vasemmalta suunnalta sekä kerran sarja oikealta. Ja jotenkin Apollo oli verkkahypyissä tosi työläs. Osittainhan se voi johtua siitä, etten oikeen keskittynyt tai sitten siitä, että olin ollut viikon kipeä ja siksi aika väsynyt, tai sitten se johtui siitä, että verkattiin pelkästään ovipäädyssä eikä oikein katsottu muuta maneesia. Oli mikä oli, mutta joka tapauksessa Apollo ei oikein ollut oma itsensä. En oikein saanut sitä liikkumaan eteenpäin, vaan enemmän pupujussilaukkaa, semmosta liian lyhyttä ja koottua. Ja sitten esteen päällä Bolle tuppasi katsomaan vähän alas, eli estettä päin (?), mihin en oikein osannut reagoidan, kun se ei ole ennen tehnyt niin. 

Kolmen verkkahypyn jälkeen jäi vähän huono fiilis, ja oisin halunnut hypätä enemmän, mutta kun aikaa oli rajoitetusti, ei saatu. Joten vähän epävarmin fiiliksin pääsin starttaamaan 2-tason ensimmäisenä ratsastajana. Ja niinkun jo aiemmin sanoin, oli rata aika symmetrinen. Rata alkoi päätympyrällä, jossa kavaletti. Sen jälkeen yksi pysty toiseen päätyyn ja linja takaisin. Uusi pääty-ympyrä ja taas pysty toiseen päätyyn ja linja takaisin. Ratsastin saman radan viime vuonnakin Rolexin kanssa tasotesteissä.



Radan molemmat pääty-ympyrät menivät aika hyvin, ja niistä sainkin ihan hyvät arvostelut.  Myöskin pystyt ja niiden linjat menivät aika hyvin. Sitten taas ne linjat menivät molemmat aika huonosti. Ensimmäiselle linjalle tultiin turhan kovaa, jonka seurauksena Apollo hyppäsi aika kaukaa. Itse en sillon pääsyt oikeen kumpaankaan hyppyyn mukaan. Toinen linja taas tuli turhan hitaassa ja kootussa laukassa, jonka seurauksena Apollo hyppäsi aika läheltä. Itse taas silloin hyppäsin ennen ponia. Molemmat omia virheitä, ja omaa kokemattomuutta. Pitää vain oppia katsomaan paikat paremmin ja tuoda poni paremmin esteille, mutta näistäkin oppii!

Arvosteluista sain tahdista & rytmistä 4.5 / 5, mihin olen tosi tyytyväinen. Oma istunta taas 3.5, josta Cinnakin sanoi, että laski noitten omien virheitten takia. Yleisvaikutelmasta 4, joka on minulle oikein hyvä tulos, omat virheet vaan korjataan ja lisää treeniä niin kyllä tämä tästä!

Pusu maailman hienoimmalle ponille <3

Vaikka radan jälkeen ei ehkä ollut maailman onnistunein fiilis, ei mulla ole syytä isoon pettymykseen. Ponin kanssa ollaan joka tapauksessa opittu ja kehitytty tänä kautena enemmän kuin koskaan ennen. Niin yhteistyö kuin tuloksetkin ovat lähteneet nousuun. Nyt treenataa niin kovaa kuin meistä ikinä lähtee ja about 1-2kk jälkeen startataan kevät kauden vikaihin kisoihin!

- Fanny








perjantai 23. maaliskuuta 2018

20. Kiireinen arki























Postausta oli tulossa HHF:stä niinkun lupasin, mutta en vaan saanut sitä kirjoitettua koska mulla on yksinkertaisesti ollut niin kiire. Kolmas lukkari on lopussaan ja kaikilla aineilla on samaan aikaan kokeita. Vähän niin kuin lukion koeviikot, mutta joudut silti olemaan koulussa. Ja minä yritän siihen vielä yhdistää ratsastuksen sekä johonkin koloon  sosiaalisen elämänkin. Kaiken tuon keskellä oli melkein mahdotonta yrittää ehtiä blogata. 

Ratsastaa olen kuitenkin ehtinyt! Olen käynyt normisti Mansella sekä Wiknerin tunneilla. Apollon kanssa ollaan käyty Cinnassa sekä avattu kausi 60cm radalla.


Velunan kanssa hoksasin viime torstain valkussa jotain. En tiedä miksi minulla on kirjaimellisesti mennyt vuosi ymmärtää, että kaikkia hevosia kuuluu ratsastaa istunnalla. Eikä vaan Mansea (ja kaikkia muita kuumia herkkiksiä). Jäi niin hyvä fiilis. Olin aivan varma, että vihdoin tämä on tästä menossa ylöspäin. 

Sitten viikko myöhemmin kouluvalmennuksessa mikään ei taas onnistunut. Ja nyt kun sanon, ei mikään, tarkoitan ei yhtiskään mikään. En ole itkenyt hevosen selässä varmaan vuoteen, mutta nyt tuli taas sekin koettua. 

Ärsyttää hieman, kun keväällä ja syksyllä Velunan kanssa treenit meni ihan nappiin, mutta nyt taas talvella on ollut yhtä ylämäkeä ihan kaikki. Tosin ollaan Veltsun kanssa silti molemmat aika nuoria ja kokemattomia. Kummallakaan ei ole sitä rutiinia mitä välillä kaivattaisi. 


Apollon kanssa Cinnan treenit meni aika nappiin! Hypättiin rataa, lopussa noin 75-80cm korkeudella, joka on minulle ja ponille jo ihan esteen korkoisia. Ainakun ratsastaja saa tempon kuntoon ja ei heitä kättä, poni hyppää vaikka mitä. Olen suoraan sanottuna yllättynyt siitä kuinka hieno poni mulla on alla, aina kun itse hoidan osuuteni. 

18.3. avattiin Apollon kanssa kausi hyppäämällä 60cm kotikisoissa. Jo heti verkassa tunsin että poni oli menossa, joka on positiivista, sillä Bolle on enemmän hitaan puoleinen kun hirveän reipas. Joten verkan ratsastin aika lailla niin, kun aina verkat ratsastan. Ei mitään hullun vaikeaa: tempon vaihteluita, paljon. Vähän ympyröitä. Tällä tavalla olen tullut siihen tulokseen että saan ponin parhaiten ohjan ja pohkeen väliin.

Radalla perusrata oli parhain rata mikä ollaa koskaan ratsastettu. Sain ponin liikkumaan, muttei liian kovaa. En heittänyt kättä ja poni oli täysin avuillani. Olen niin ylpeä. Vuosi sitten näissä kisoissa, me kielettiin. Poni oli epävarma, ja niin olin minäkin. En oikeastaan ole varma riippuiko se epävarmuus siitä että en luottanut meihin oikeen yhtään. Nykyään olen paljon itsevarmempi Bollen selässä kun ennen, ja luotan tohon poniin 100%. Mutta sitten uusinassa ratsastin niin älyttömän tyhmän tien… Heitin ulkoavut kokonaan, jonka seuraukselta en saanut Apolloa kääntämään. Hypättiin (hyppäsin) oxeri väärästä suunnasta. 

copyrightit Minea Honkasalo
Niinkun olen jokaiselle sanonut: Olen niin ylpeä Apollosta ja niin kiitollinen että saan ratsastaa näin hienoa ponia jonka sydän on täyttä kultaa. Tällä kertaa ei mennyt niinkun suunniteltiin, ja siitä voi syyttä vain ja ainoastaan minua. Siksi olenkin todella pettynyt itseeni.

Nyt silti super hyvin fiiliksin talentin lopputesteihin, jossa hypätään 2-tasoa, joka on korkeudeltaan joku 70-80cm. En ole aivan varma. Olen kuitenkin oikein innoissani. Ihanaa että nämä rataharkkatyyppiset testit ovat heti kisojen jälkeen, niin pääsen korjaamaan virheitäni.

copyt Ellen Blomqvist

Tunneilla olen mennyt pikkuponi Anniella sekä Pinjalla. Oikeastaan molemmat ovat olleet aika hyviä. Pinja oli aika kuumahko, mutta silti aika hyvä. Molemmat ponskit sopii yllättävän hyvin omaan käteen! 

Manse puolestaan oli viimeviikolla aika vaikea. Aina kun sain Mansen rentoutumaan katolta tuli lunta joka jännitti poni raukkaa. Joten silloin ei oiken tehty muuta kun yritettiin rentouttaa ponia ja saada sen ohjan ja pohkeen väliin.

Tällä viikolla poni muisti hyvinkin sen lumen joka tippuili katolta, joten jokaikinen pienen pieni ääni oli aluksi tosi jännittävää ja pelottavaa. Koska who knows jos joku kaunis päivä toi lumi tulisi tuolta katon läpi viattomien ponien päälle? Kuitenkin kun sain avut läpi Manse oli ihan hyvä. Valitettavasti Manschusta ei ole oikeen mitään kuvia, mutta yritetään saada jossain vaiheessa kuvaaja mukaan Mansellekin (vink vink Ellen).

Itse makaan tällä hetkellä kotona kipeänä. En oikeastaan osaa edes selittää mikä minulla on. Kurkku aivan super kipeä ja tosi väsynyt olo kokoajan. Ei sillä tavalla väsynyt, kun illalla pitkän päivän jälkeen, vaan semmosella kipeällä tavalla. Mutta eiköhän tämä tästä, toivon mukaan olen terveenä viikonloppuna!

- Fanny

                         


sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

19. Maanantai illan positiiviset

Tämän postauksen kaikki kuvat jossa esintyy minä ja Pinja on ottanut Ellen
Blomqvist (ig: ellenequestrian) kiitos paljon!
Pyydän jo tässä etukäteen anteeksi siitä, että tämä postaus varmaan sisältää tuhat kirjoitusvirhettä. Äiti ei enää tänään jaksanut auttaa minua korjaamaan postausta, ja kuten osa varmaan tietää olen suomenruotsalainen mikä "vähän" vaikeuttaa minun kirjoittamista… Tämä postaus tulee juuri siksikin hieman myöhässä, muttei anneta sen haitata!

Maanantaina minulle oli laitettu jo kolmas kerta putkeen koulutunnille Apollo. Minusta se oli aika hauskaa, sillä en ole mennyt Apollolla koulua noin monta kertaa putkeen vuoden 2016 syksyn/2017 kevään jälkeen. Tosi kivaa joka tapauksessa mennä Apsulla useampi kerta peräkkäin juuri nyt, sillä sunnuntaina meillä on Cinnan talent -valmennus. Plussaa oli myös se, että poni oli jo valmiiksi tunnilla, joten tällä kertaa ei pitäisi tulla edes kiire. No arvatkaa kenelle tuli silti kiire…

Olin taas vaihteeks unohtanut ajankulun kokonaan. Istuin vielä 17:45 syömässä kaikessa rauhassa pastaa ja lihapullia, kun tajusin, että... olisikohan mahdollista että kohta tulisi kiire? Kysyin sitten isältä kelloa ja hän vastasi 17:45, ja minä pompahdin tuolilta ylös huutaen: "Nyt tulee kiire!!" (tuntini alkaa 18:00). Isäkin oli vissiin luullut, että tuntini alkaa 18:30. Onnistuin silti heittämään varusteet päälle ja vaihtamaan vaatteet kiitettävän nopeasti. Autossa olinkin jo 17:53 ja koska tallille ajaa noin 5min.,  en sillä tavalla stressannut asia. Hyvinhän tuossa ajassa ehtii!


Autossa istuessani ja helpottuneena siitä, että ehtisin ehkä sittenkin tunnille, soi puhelin. Se oli kaverini, joka ilmoitti että ratsuni oli vaihdettu Pinjaan. Kysyin sitten vähän hädissäni, että onkai Pinja tunnilla ja hän vastasi, että karsinassa se seisoo. Siinä vaiheessa iski pieni paniikki ja pyysin ystävällisesti ystävääni auttamaan ja aloittamaan Pinjan harjauksen ja laittamaan myös satulan jos ehtii. Tallille saavuin kl 17:57 tasan.

Kävelin super nopeaa tahtia Pinjan karsinan luo (sillä tallillahan ei saa juosta!) jossa Pinja seisoi kaikessa rauhassaan harjattuna. Nytt kuuluisi enää saada tammalle suitset, pintelit, takasuojat, martingalit ja satulan 2min, ei yhtään paniikkia! Saatinhan me silti loppujen lopuksi kaikki kampeet päälle, tosin 8min myöhässä. Elikkä opin kantapään kautta että tallille kannatta aina mennä mielummin liian aikasin kun myöhään.

Mutta tässä oli vielä pikku juttu. Pinja ei ole minulle mitenkään se helpoin ratsu, sillä Pinja pelkää ihmisiä ja jännittää kentänpohjalla liikkuvia ihmisiä jotka esimerkiksi poimivat lantaa tai muutenvaan pitävät tuntia. Eikä siinä muuten olisi mitään, mutta meidä ongelmana on ainakin ennen ollut se ettei ratsastajan pääkoppa pysy kylmämä kun hevonen säikäähtää, joka pahentaa vaan tilannetta. Kiireessä oli muutenkin jäänyt turvaliivi kotiin. Mutta olin päättänyt että annan Pinskille mahdollisuuden, tällä kertaa en aio itse pelätä, vaan itsevarmana ratsastaa tunti loppuun vaikka taivaalta sataisi maneesin katon läpi pikku-ukkoja.


Tiedostin myös opettajalle ettei minulla ollut hajuakaan olisiko minun pitänyt mennä martingaalelilla vai tiedemaneilla ja että laitoin martingaalit koska en ehtinyt alkaa säätämään ohjien vaihdossa, kun oli muutenkin "pikku"-kiire. Silloin opettaja myös kertoi että Pinjalla on käytetty tiedemaneja jotta hän ei painaisi kädelle. Minun piti siis pidättää Pinjaa melkein vain istunnan avulla höyhenen kevyellä ohjalla. Vaikka se kuulostaakin varmaan monelle itsestäänselvyydeltä, ei se ole silti aina sitä minulle…

Silti se jotenkin muistutti ratsastustavaltaan Mansea aika paljon. Joten jollain tavalla päädyin ratsastamaan Pinjaa aika Mansemaisesti; kevyellä kädellä ja paljon istunalla. Ja vaikka itse sanonkin taisi mennä tällä kertaa ihan hyvin! Pinjasta kuoriutui aika omaan käteen sopiva hevonen josta oikeastaan saatoin tykätäkin! Vähän se minua yllätti kun severran skeptisin fiiliksin menin tunnille, mutta oman asenteen muttamisen, istunnalla ratsastaminen ja rauhan ylläpitäminen teki tämän kerran tulosta!

Ihanin hovikuvaaja ja vässäähtänyt Pinski
Iloinen poniratsastaja ja iso kiltti jätti <3
Tunnilla tehtiin aika basic juttuja, paljon voltteja ja suoristuksia. Ravissa tultiin aina pituushalkisijalle ja pituushalkaisian keskeltä voltti. Oikea oli selvästi vaikeampi suunta meille. Laukkaa työstettiin koko uralla, niin että yksi pitkä sivu ravissa toinen laukassa ja taas keskelle pitkää sivua voltti. Pinja tuntui rennolta ja letkeältä pari pientä sätkähdystä lukuunottamatta. Oon vaan äärettömän huono kertomaan pitkiä ja yksityiskohtia omaavia tarinoita ratsastuksestani, joten tämä itse osuus tekstistä jossa ratsastan jää helpoksi aika lyhyeksi.

Vaikka olisin mielelläni jatkanut ensiviikolla siihen, mistä Pinjan kanssa tällä viikolla jäätin, en voi valitettavasti sillä ensi maanantaina mennä. Rinnakkais tuntimme menevät polocrossea ja jos oltaisiin Pinjan kanssa saman katon alla yrittäen kouluratsastusta lennettäisiin varmaan yhtä korkealta ja yhtä kovaa kun toisen puolen pallot.

Nytt saatiin muuten varmistettu että perjantaina lähdetään Ellenin kanssa Helsinki Horse Fair messuihin! Sinäänsä vähän tylsä päivä, kun viime vuonnakin jäi esteluokat välistä, mutta sitten taas laadukkaita estekilpailuja voi mennä kattomaan vaikkapa joka viikonloppu! Muutenkin itse tykkään HHF:än expo-alue paljon sekä eri rotunäyttelyt ovat kivoja. Yritän muista kuvailla sieltäkin jotain, jotta saisin tänne jotain materiaalia sieltäkin!

Sitkeä flunssani parantuu hiljaa, mutta parantuu. Näillä näkymin sen ei pitäisi haitata yhtään tämän viikon täyteen buukattua ohjelmaa. Tosin tiistain talviurheilupäivä jouduin vaihtamaan laskettelusta joogaan. Aluksi se ei haitannut niinkään paljon, mutta kuin tein seittämättä kertaa putkeen aurinkotervehdystä, alkoi vähän ärsyttämään. Jotenkin toi jooga ei ole yhtään minun juttuni. En vaan jaksa olla aloillani niin kauan, vaikka olisikin minulle ihan hyvä chillata aina välillä… Toivottavasti teilläkin on alkanut viikko yhtä hyvin kuin minullakin!

- Fanny

maanantai 26. helmikuuta 2018

18. Olipa kerran...



… ei niin suunnitelmien mukaan mennyt loma. 

kuvan napannut Elviira Soljala
Eipä ole taaskaan tullut ikuisuuksiin postausta. Olen kuitenkin tässä "taukoni" aikana pohdiskellut paljon bloggaamista ja eri tapoja, kuinka sen sais taas pyörimään. Itellä on koko ajan puuttunut hieman se flow jota olen bloggaamiseen kaivannut. Haluaisin myös kovasti muuttaa kirjoitus tyyliäni enemmän päiväkirja-maiseksi. Mutta työstetään sitä kokoajan, yritetään nytt ensimmäisenä saada koko kirjoitus taas muistumaan, eikö ;) 

Kuitenkin, vietettiin perheen kanssa loma Rukalla, Kuusamossa. Tultiin paikan päälle reilun 12h automatkan jälkeen sunnuntai iltana jolloin ei oikein tehty paika päällä muutakun syöty. Pakko myöntää ettei sa auto matka ollutkaan niin paha kuin pelkäsin, netflixiä katsoessa ja suklaata syömässä jopa minäkin pysyin sen reissun aloillani. 


Söpö Manse jonka kanssa käytiin alkulomasta lumessa
peuhumassa! 
Ensimmäinen päivä mäessä ei alkanut niinkän hyvin kun olisin toivonut. Me emme nimittäen asuneet mökillä vaan kämpässä, pienissä paritaloissa. Oikein kotoisa kämppä, aika pieni, mutta meille ihan sopiva. Kämpältämme kävelymatkan päässä johti ainostaan yksi pieni ankkurihissi muihin mäkiin. Lähimailla ei ollut yhtäkään muuta hissiä (ellet halunnut lähteä kävelemään monot jalassa 0,5km), nå kuulette varmaan jo mihin tämä on menossa… Muistanhan mainita että ulkona oli tuolloin -15´C. Nå tultiin kaikessa rauhassa aamupalan jälkeen sinne hissille, aivan niinkun suunniteltiin. Tosin hissi oli juuri tuollon pysäähtynyt, mutta se on ihan normaalia että hissit pysäähtelee silloin tällöin, jos vaikka joku on tippunut hissin kyydistä tai ei päässyt hissin kyytin ollenkaan. Anyway. Joten ei silloin aateltu asiaa enemmän vaan mentiin silloin vielä aika lyhyen jonon perään. Hetken päästä kun jono oli jo reilusi pidempi, kello 20min enemmän kun tulo aikana ja näpit aivan jäässä, oli jo vähän muut asiat mielessä. Mies joka istui hissin kopassa ja joi aamu kahviaan ei ossanut sanoa tilanteesta mitään. Monet perheet ottivat sukset ja snowboardit kainaloihin ja lähti kävelemään seuraavien hissejen luoksi. Me taas päätimme ettemme lähde kävelemään tuonne, missään nimessä. 30min jälkeen paikalle saapui moottorikelkka "peräpulkka" mukanaa ja ilmoitti että seitäsämän henkilöä kerrallaan mahtuu mukaan ja hän kyytää meidät ylös. Ei sekään niin loistavaa ollut kun jonossa oli 50 henkilöä ja me ehdimme kelkka jonoon vasta perä päätyyn.

Siinä kohtaan päätimme ettei me jäädä tänne jonottamaa, tai ollaan kaikki niin jäässä ettei haluta edes lasketella enää, joten isi lähti hakemaan autoa jolla päästäisiin muihin mäkiin. Nå juuri kun oltiin lähössä se hissi lähti käyntii. Loppujen lopuksi ( ja parin pysäähdyksen jälkeen) päästiin ylös ja hiihtäminen alkoi!



Kaksi ensimmäistä päivää vedettiin ihan täysiä nauttien rinteessä. Ja hauskaahan oli. Käytiin aika lailla kaikki mäet läpi, nuo kaksi ekaa päivää, mistä olen jälkikäteen tosi iloinen. Syötiin molemmat päivät lounassa ihanassa Mura Sushi nimisessä paikassa, jonka paikansin Ruka kylästä. Pakko tässä tällee sivussa mainostaa, ihan super hyvää ruokaa, sushi tuli 10min (toisen päivänä varoittivat etukäteen että, tänään menee pitenpään, 25min) ja laatuun nähden halpaa! Eli jos joskus ootte Rukalla kannattaa mennä kokeilemaan. 

Muutenkin mäet oli ihan huippu kunnossa! Itse kun on tottunt laskettelmaan peuramaan suurimaksi osaksi tykitetyssä lumessa tuntui oikea ja hyvä lumi niin kivalta suksien alla. Muutenkin mäet olivat paljon pidemmät kun mihin olin tottunut!

Pari viikkoa vanha kuva, otettu juuri ruotsalaisen Elin Aspnäsin
huippuvalmennuksen jälkeen!
Ja juuri silloin ku kaikki oli niin kivaa, eikä mikään olisi voinut pahentaa fiilistäni, tapaahtui pahin. Tulin kipeäksi. Ei vaan pikku flunssa, vaan oikein kunnon kipeäksi. Oksentelin, hirveä räkä, kurkkukipu ja päänsärky. Ja oikeastaan olinkin koko loppu loman sänkypotilaana. Harmittihan se ihan hirveästi. Niin kauan tätä viikkoa oli silti odotettu ja koko homma meni ihan penkin alle. Tämän vuoksikin postauksen kuvat aika pitkälti ruuasta, koska en ensimmäisinä päivinä kehdannut hirveästi puhelinta esiin ottaa, kun se niin helposti ottaa pakkasesta nokkiin ja jäätyy. Yleensä otetaan kuvia vasta loppu viikosta, kun paikkaankin on totuttu vähän. En tosin aatellut ettei loppu viikon päivinä olisi mäessä ollenkaan…

Täytyy silti yrittää muistaa kaikki positiivinen tässä! Sain lasketella hyvässä seurassa kaksi päivää ja syödä hyvää ruokaa. Sitä paitsi katsoin enemmän netflix leffoja ja sarjoja kun koskaan ennen ( 7 leffaa, 2 kautta screamia ja 1/2 kausi the end of the f***king worldia).  Elikkä vaikken sanoisi että koko loma meni pilalle, ei se ainakaan mennyt ihan niinkuin omassa pääkopassa oli suunniteltu…

Nytt kuitenkin yritetään saada loman jälkeen arkipäivä rullaamaan, pieni flunssani paranneltua ja oma pääkoppa takaisin työmoodiin. Nytt on nimittäen todella kiva viikko tulossa: paljon ratsasteluja (vakiotunnit, manse ja viikonloppuna Cinna), koulussa erikois päiviä sekä tottakai Helsinki Horse Fair messut jonne olisi tarkoitus jonain päivänä raahautua. Nenäliina paketit kainaloon ja kohti uusia seikkailuja!

- fanny



lauantai 4. marraskuuta 2017

17. Talent 2017-2018 ja kuulumisia

Fiiliksiä mun ihka ensimmäisestä Talent valmennuksesta, vuonna 2015, ratsuna
Wikners Gazebo. C Ellen Vuorinen
Tietääkö joku sen tuntee kun haluaisi vaan treenat 24/7, valmentutua kun mikäkin hullu ja puolikisi asua tallilla. Ton asumis kriteertin täytän jo aikapa hyvin mutta koskaan ei voi valmentautua liikaa! Varsinkaan nytt, kun itse talent viikolla jäi jo ylipuolet tunneistani pois olessani flunssassa. Turhauttaahan se vähän, kun motivaatio on ihan 10+, ja sitten tulee tämmönen jäätävä flunssa. Tosin näillä näkymin pääsen kyllä itse talenttiin. Mulla on mennyt viime aikaiset este-valmennukset, erityisesti Apollon kanssa, ihan nappiin. Ja kaiken kukkulaksi sain juuri tietää että kyseinen poni onkin minun valmennus kumppani tulevan vuoden este talentissa! Super iloisiahan sitä ollaan, ja valmennuksia odotetaan jo nytt ihan super mega innolla, onneksi ne on jo viikon päästä. Oltiin joku viikko sitten mukana tuuraamassa esteintesiivissä, hypätiin karevaa ja Apollo oli tosi jees. Nytt vaan treenataan Apollon kanssa ja saadaan lisää rutiinia ja meille molemmille niin hiljaa hyvää tulee!

Myöskin ensimmäisen vuoden talentin estepuolelta, C Ellen tai Vuokko?
Mutta tällä viikolla, oikeastaan jo huomenna, onkin luvassa ensimmäinen talent-koulu valmennus jonka meenkin tutulla Velunalla. Veltsu onkin ollut viime treenejen aikana tosi hyvä! Ollaan treenattu laukannostoja aika paljon, myöskin korjailtu aika paljon minun istuntaa. Minulla on ollut vähän taipumuksena nojaa hieman taaksepäin ja laittaa jalat liian eteen. Kuitenkin kun molemmat Veltsu ja Manse on aika herkkiä istunalle, varsinkin Manse, niin jalka siellä sun täällä voi välillä pilata koko valmennuksen…Niinkun valmentajani minulle aikoinaan sanoi: "Sitä enemmän ratsastuksesta oppii, sitä enemmän ymmärtää kuinka paljon on vielä opittavana".

c Ellen, en tiedä mitä laadulle kävi...
Koko talent ideana on tosi hyviä. Nuoret ratsastajat jotka eivät pysty mahdollistamaan oman hevosen hankkeen, tai yksityiset jotka kaipaavat huippu valmennusta omilla kotikulmillaan pääsevät kerran kuussa, tai joka toinen kuukausi ratsastamaan huippu valmentajien silmän alla. Itse en olisi läheskään siellä missä olen tänään, ellen olisi käynyt talenttia. Talentin yhteydessä joka vuonna valmentajat yhdessä päättää ketkä ratsastajat saavat osallistua Ypäjällä järjestetylle talent leirille.

onnellinen pikku-fanny ja ei niin vakuuttunut Gazebo ennen ensimmäistä yhteistä
starttia. Kuvan on ottanut Annastiina Joensuu
Nytt yritän, pienestä jännityksestä huolimatta, levätä ja syödä ja tottakai mennä aikaisin nukkumaan jotta huomisesta sitten tulisikin jotain. Ajattelin kuvat huomenna My dayn kuvina, varsinkin kun Emmi tulee mukaan niin saadaan hyvää kuva materiaalia!

-Fanny

maanantai 2. lokakuuta 2017

16. "Crunching crinkling autumn leaves, spiraling swirling in the breeze…"

c Katri H
Nyt on syksy todella tulossa, aamuisin on jo kylmä ja pimeää eikä snägystä nouseminen enää tunnu niin houkuttavalta. Pikkuhiljaa kaivetaan lapaset, toppatakit ja kaulahuivit esiin. Lehtiä syksyisissä väreissä valtaavat niin koti- kuin koulupihankin. Ratsastuksen merkeissä alkaa pian maneesi kausi, kaikkien kuvajien kauhuksi, mutta samalla alkaakin sänkkäri ratsastelut!

Me Wiknerillä ollaan ehditty tässä syksyllä vetää jopa este- kuin koulukisatkin! Itse osallistuin molempiin entisestään tutulla Apollolla. Vaikka nykyään en enää oikein muuta kun esteitä mene Apollolla niin päätettiin silti että meen sillä myöskin koulukisat, sillä koulu puolen treeni kaverini, Veluna, ei oikein vielä ole optimaalisin vaihtoehto radalle. Varsinkaan kun me molemmat olemme aika kokemattomia radalla.

c team sbl
25.9 startattiin ratsastuskoulu kauden ensimmäiset kisat, jossa mentiin Apollon kanssa 60cm. Tuumasin jo ennen kisojakin, että eihän mulla sijoitukseen mahdollisuutta ollekaan, kun 70cm luokkaa ei ole. Se tarkoittaa siis perjaatteessa sitä, että kaikki jotka voisi ihan hyvin mennä 70cm mutta ei ihan vielä 80cm, tulee 60cm joten luokasta tulee äärinmäisen kova. 

Apollo on esteillä enemmän yleensä rauhallinen, kun hirveän kuuma, mutta radalle tullessa huomasin että tänään halusi Apollo mennä. Mun ainoana tavoitteena oli päästä uusintaan asti, sillä ei olla apollon kanssa 50cm korkeanpana luokkana kertaakaan ennen päästy niin pitkälle. Rata alkoi rullaamaan aika hyvin, 5 esteelle ratsastin tosi huonon tien, mutta paras Apollo pelasti. Uskalsin myös ensimmäistä kertaa ratsastaa aikaa. Puhdasratahan sieltä tuli. Olin niin ylpeä enkä olisi tarvinnut enää mitään lisää tehdäkseni sitä onnelisemmaksi. Paitsi että mut kuulutettiin palkintojen jakoihin. Ja taisin jopa sijoittua 2. 

c Linnea L
Koulukisat ei taaskaan sitten mennyt yhtä nappiin kun estekisat… Ekassa keskiravissa nousikin laukka, ja muutenkin rata oli aika hosuva. Sen voi kyllä taaskin laittaa ratsastajan niiskaan, sillä poni oli kyllä taas ihan super! 

Velunan kanssakin on treenit alkanut sujumaan paljon paremmin! Laukasta on tullut niiin paljon parempi! Lisää treeniä vaan niin tästä vauvelista kuoriutuu vaikka mitä. Ollaan treenattu Veltsun kanssa aika perusjuttuja. Tehtiin ensimmäinen ytheinen keskiravi viime torstain kouluvalmennuksessa, ja Veltsu kyllä tykkäsi! Ollaan myös tehty eri väistöliikkeitä, ja väistöt on kyllä kehittynyt super paljon!

c Linnea L
Tällä viikolla saadaan myös tietää tulevan treeni kauden talent-ratsut. Olen toivonut oikein super hartaasti Velunaa koulupuolelle ja Apolloa esteillä. Nytt pidetään vaan peukkuja että nimeni perässä olisikin juuri niitten nimet!

-Fanny